Tässä ihan megapostaus pääsykoeasioista, sillä kommenteista löytyi kysymys ja innostuin kirjoittamaan siitä paljonkin… :) Toivottavasti tästä on hyötyä, K!
Luin kirjat ensimmäisellä kerralla hyvinkin nopeasti läpi ja silmäilin sisällysluetteloa. Pääsykoekirjoina oli kolme kirjaa ja on makuasia, että haluaako keskittyä yhteen aina pidemmäksi aikaa vai lukea vuorotellen. Itse kannatan mahdollisimman suurta vaihtuvuutta. Tähän on syynä se, että opin yhden pääsykoekirjan hyvinkin nopeasti, sillä olin lukenut aikaisempaa versiota ennen kirjojen julkaisua. Jätinkin sitten tämän kirjan huomiotta ehkäpä 1,5 viikoksi ja tässä vaiheessa tuli paniikki, en enää muistanut kirjan juttuja kovin hyvin ja kokonaiskuva oli alkanut hajoamaan.
Pahoittelut huonosta kännykkäkuvalaadusta, kamera on lainassa.. :/
Luin päivittäin 8-11 tuntia. Kieltämättä 11 tunnin päivän jälkeen ajatukset eivät enää kulkeneet yhtään, mutta tuo aika meni lopulta mielettömän nopeasti kirjastossa ja ainakin tiesi, että on tehnyt tarpeeksi. Viikonloppuisin lukemiseni hajoivat aika usein kirjastojen huonojen aukioloaikojen takia. En nimittäin pystynyt kovinkaan hyvin lukemaan kotona ja viikonloppuisin tulikin luettua usein vain noin 3 tuntia päivässä – en tarkalleen muista, mutta tällaista epäilisin. En pitänyt muistaakseni vapaapäiviä oikeastaan, ainoastaan vappuna tuli nähtyä kavereita. Tämä katkaisi kevään sopivasti ja loppuajan jaksoikin taas lukea, kun oli saanut pienen hengähdystauon. Kaksi viimeistä lukuviikkoa vietin yksin mökillä (itse asiassa tiedän muitakin, jotka tätä on tehnyt :D), koska kesäisin kirjastot on huonosti auki. Tällöin haittatekijät oli minimoitu ja luinkin ihan koko ajan hereillä ollessa. Tällä hetkellä tuntuu tämä uskomattomalta, juuri nyt en pysty kuvittelemaan, että olen tätäkin tehnyt. Uskon kuitenkin, että kaikille tosissaan lukeville tulee hyvä fiilis touhuun ja jatkuva lukeminen ei haittaa lopulta yhtään, koska tietää olevansa jatkuvasti lähempänä päämääräänsä.
Tiedän, että joidenkin mielestä lukutuntieni määrä kuulostaa aika huimalta, mutta kevät meni ohi ihan mielettömän nopeasti. Todella harvoin aika tuntui kulkevan hitaasti ja päivät kirjastossa menivät ohi todella nopeasti eli mitään kirjastossa kärvistelyä se ei ollut.
Lukemisen lisäksi kävin valmennuskurssilla iltaisin, joka toi kivaa vastapainoa lukemiseen. Samalla pystyi jakamaan ajatuksia muiden hakijoiden kanssa. Olen täysin sitä mieltä, että valmennuskurssin yksi suurimmista hyödyistä on muut hakijat, joista kannattaa hankkia itselleen kavereita!
Helsinkiin (tai no tapauksessani Vaasaan) hakiessa ei tarvitse osata pykäliä, ainoastaan lainkohdat. Lainkohdat tulee osata tarkasti, onhan täysin eri asia esim. lukeeko laissa ja vai tai tai sitten kohtuullisessa ajassa vai ilman viivytystä. Lainkohdat opin parhaiten tekemällä muistikortteja, joita lopulta oli muovikassillinen! Olin kirjoittanut toiselle puolelle koko tekstin ja toisella oli vaan lainkohdan nimi. Näitä selailin sitten usein esim. metrossa tai jos odotin jotakin. Koin ne hyödylliseksi, koska niitä tuli mentyä läpi aina niin kauan, kunnes muisti ne ulkoa.
Omassa pääsykoekirjassani oli mielettömästi listoja, joiden opettelu oli enemmänkin kuin turhauttavaa. Nämä oppi em. muistikorttitavalla ja myös yrittämällä keksiä erilaisia sanaloruja avainsanoista ja tuli myös piirreltyä kirjoihin ja kuvat auttoivat muistamaan. Kannattaa myös käyttää paljon eri värejä ja glossia eli reunamerkintöjä. Kirjoja pitää prosessoida lukiessa.
Tein itse useat eri muistiinpanot ja mind-mappeja, en näitä tosin ikinä katsonut jälkeenpäin, vaan hyötynä oli niiden tekeminen. Ainoa muistiinpanotapa, jota tuli katsottua jälkeenpäin ja josta oli oikeasti hyötyä, oli omien tarkkojen sisällysluetteloiden tekeminen. Opin kirjoittamaan muistiinpanoja todella nopeasti lukiessa ja tämä toimii omalla kohdallani parhaiten. Minun on vaikea päästä sisälle tekstiin, jos en työstä sitä samalla. Sain myös valmennuskurssilta muistiinpanot, mutta näitä en kokenut kovin hyödylliksi. Suurin hyöty niissä oli se, että merkkailin niihin lisää omia muistiinpanoja. Kannattaa kuitenkin muistaa ehdottomasti se, että ihminen unohtaa oppimansa asiat todella nopeasti eli muistia pitää virkistää välillä. Itselläni tämä toimi siten, että luettuani kirjan hitaasti ja tehden samalla muistiinpanoja, aloitin uuden kirjan ja päivän ollessa puolessa välissä, luin edellisen kirjan nopeasti läpi.
Konkreettinen tavoite mielessä!
Kaikkien hakijoiden oikeasti kannattaa pitää mielessä, että vaikka lukeminen tökkii joskus pahastikin, niin tehkää silti niin paljon, että voitte jälkeenpäin sanoa tehneenne kaikkenne. :) Voin ehdottomasti sanoa, että kevään viettäminen kirjastossa oli ehdottomasti sen arvoista ja muutenkin kaksi kuukautta elämästä on todella lyhyt aika!
Joitain konkreettisia pääsykoevinkkejä kirjoitan vielä myöhemmin ja vastaan kysymyksiin mielelläni! Nyt viimeisten sitsivalmistelujen pariin!
