… and not so conservative.

Työajan ulkopuolella minut tulee näkemään tänä kesänä kulutetuissa farkuissa, printtipaidassa ja tennareissa! Oli jo pakko yhtenä päivänä laittaa kuvan collegekankaiset tennarit jalkaan ja testata niitä 15 asteen pakkasessa. Pakko sanoa, että ne eivät olleet kylmät eivätkä liukkaat, ainoastaan jotkut katsoivat vähän huvittuneesti niitä ja lisäksi huonona puolena on, että niistä rei’istä tulee helposti lunta sisään… Rakastan muuten kuvan ranneketta! Itselläni löytyy samanvärinen ranneke, mutta pidempänä versiona, joka menee useamman kerran ympäri ranteen ja sisältää siten myös enemmän lauseita. Ranneke kuuluu ehdottomasti kesätyyliini!

Muut Nelly.se, sandaalit H&M

Ps. Spotify-kutsu jaossa!

Not even with good will…

Päivä ei voisi alkaa paremmin kuin salaattilounaalla vanhan ystävän kanssa Johto Cafessa! Lounaan jälkeen käväisin Kampin eri kaupoissa, mutta mitään välttämättä-ihan-pakko-saada-vaatetta ei löytynyt, vaikka tällä kertaa olisi pitänytkin! Samainen kaverini nimittäin kutsui minut avecikseen huomenna oleviin vaihtaribileisiin, sillä olen itsekin joskus ollut todella aktiivinen vaihtariyhdistyksessä, so for the old times sake olen ehdottomasti innoissani menossa kyseisiin bileisiin!

Major ongelmana on tällä(kin) hetkellä vain se, että kaikki “bilevaatteeni” ovat Vaasassa, sillä kerrankin päätin olla ottamatta mitään sellaisia vaatteita mukaani, koska en todellakaan aikonut lähteä baariin viikonlopun aikana ja travelling light on aina kivaa (tai no, ei nyt!). Eli yritin kuumeisesti etsiä kaupoista jotain paitaa/toppia/whatever, joka a) sopii tarkoitukseen ja b) josta pidän. Uskomatonta, mutta tällä kertaa tämän yhtälö ei toteutunut millään, ei edes hyvällä tahdolla.

Piristykseksi ostin kuitenkin Lumenen sävyttävän kasvoille tarkoitetun kosteusvoiteen, jota voin suositella talvinassulle! Oma ihoni kuivaa talvisin täysin ja samalla kaipaan hiukan väriä kalpeille kasvoille.

 

 

       

                                             Bad romance by Lady Gaga

A bit more conservative summer…

Heti toukokuun alkaessa allekirjoittanut joutuu (tai no, saa mennä) töihin. Kyseisessä työpaikassa on aika tarkka linja pukeutumisessa, joten kesä tulee merkitsemään minulle suurelta osalta kauluspaitoja, hameita ja mekkoja! Sinänsä tämä ei haittaa minua ollenkaan, olen aika pitänyt kauluspaidoista ja korkkareista. Ongelmana vaan olemaan tulee se, että noin neljän kuukauden kesätyön aikana pitää keksiä aika monta eri pukeutumiskoodiin sopivaa vaateyhdistelmää ja kieltämättä tällä hetkellä vaatekaappi ei täyty sellaisista vaatteista!

Kuvat: H&M

Heidi Montag

Välillä The Hillsiä katsoneena olen huomannut Heidin ulkonäön muuttumiseen ja ollut jatkuvasti sitä mieltä, että Heidi oli kauniimpi ennen tyylinmuutostaan, johon sisältyi mielettömästi leikkauksia myös. Näitä kuvia katsoessa tämä mielipiteeni vain vahvistuu, 2008-Heidi vain ei enää omissa silmissäni näytä kauniilta, ainoastaan plastic-barbi-kopiolta. Ei näin!
Tosin tärkeintähän on, että jokainen itse on tyytyväinen ulkonäköönsä…

Kuva Iltalehden sivulta

The waiting game.

Ensin saa kauan odotetun haastattelukutsun. Sovittu päivä tulee ja haastattelun jälkeen on fiilis, että haastattelu meni todella hyvin ja alkaa jo miettimään miten hienoa olisi olla töissä kyseisessä paikassa. Ja sitten odotetaan… ja odotetaan vielä vähän enemmän…

Vähän ajan päästä tulee fiilis, että tyhmä yritys, pitäköön paikkansa. Alkaa ärsyttämään jatkuva puhelimeen tuijottaminen ja sähköpostin päivittäminen. Alkaa miettimään kaikkea, mitä olisi pitänyt tehdä toisin haastattelussa. Ei enää ajattele olevan mahdollista, että saisi paikan.

… ja yhtäkkiä koko yritys on taas niin lemppari- ja unelmatyöpaikka kaikin tavoin! Rivien välistä on siis tarkoitus sanoa, että tänään varmistui kesätyö unelmapaikassa! Happy!

 
Nyt, yhtäkkiä kun stressi saada hyvä numero tentistä on väliaikaisesti hävinnyt kesätyöinnostuksen takia, pitäisi vielä jaksaa istua pari tuntia tietokoneen ääressä ja naputella loput muistiinpanot tenttikirjasta. Sen jälkeen onkin aika mennä juoruamaan kavereiden kanssa… :)

I could say by Lily Allen

They’re here!

Muistin vihdoin tänään hakea collegekankaiset tennarini postista! Koko on oikea ja kengät muutenkin kaikinpuolin täydelliset! Nyt vaan kevättä odotellessa ja propsit Nellylle nopeasta ja hyvästä toiminnasta!

What a day.

Päivä alkaa kokouksella ja jatkuu luennolla, kunnes on aika seuraavalle kokoukselle. Ja sitä seuraavalle. Välissä on pitänyt tehdä huomiseksi esitelmää oikeustieteen opiskelusta, sillä huomenna pitää mennä esittämään ah-niin-innostunutta oikkaria! Eli toisin sanoen, erään lukion pyynnöstä menemme kertomaan oikeustieteen opiskelusta lukion opo-tunnille.
Haha muistan syksyllä kirjoittaneeni vanhassa blogissa miten Lakimiesliitto motivoi opiskelijajäseniään rahalla näyttäen käytännössä vain palkkakaavioita liiton illallisella. Jos mennään huomenna tällä lähestysmistavalla, niin ensi keväänä Portsu täyttyy hakemuksista ja vuoden sisällä tiedekunnan läpäisyprosentti on laskenut mielettömästi, kun kaikki rahan perässä tulleet ovat lopettaneet opiskelun kesken. Jos taas valitaan lähestymistavaksi ankea realiteetti eli puulta maistuvaan tenttiin tuhannen sivun lukeminen ja otetaan kirjat mukaan näytille, niin ensi vuonna pisterajat ovat pohjalukemissa. On vaikea löytää alan hohdokkuus (hah, niin kuin sitä ikinä olisi ollutkaan…) siinä vaiheessa, kun tenttistressi on suurimmillaan!

Yksistä fuksiaisista, kun kuvaamiskyky oli jo heikentynyt…

Anyways, päivän piristys on ehdottomasti se, että pääsen kiertämään vanhan kouluni fuksiaisrasteja parin viikon päästä vaihtariryhmän kanssa! Olen ollut tekemässä sitä neljä kertaa aikaisemmin ja aina on ollut mielettömän hauskaa! Asiaa parantaa vain se, että saan kiertää hyvän ystäväni kanssa. :)

Going back home to the west coast…

“And I miss you, I’m going back home to the west coast.
And I wish you could put yourself in my suitcase.”

Taas vähäksi aikaa kotiin. Life’s weird. Keskiviikkona en välttämättä olisi halunnut lähteä, koska olin ehtinyt nähdä kaikki kaverini siellä. Mutta heti torstaina mieleeni iskeytyi ajatus, etten halua lähteä Helsingistä. Taas koska olin ehtinyt nähnyt muutaman vanhan kaverini täällä.

Pitäisi kai olla iloinen, että on ystäviä kummassakin paikassa. Ystäviä, jotka ovat mielessä joka päivä ja joita ilman olisi vaikea kuvitella elämää. Silti ärsyttää mielettömästi, että miksi näiden ystävien pitää olla eri paikoissa?! Ja miksen minä voisi olla vain yhdessä paikassa?! Vähitellen alkaa kaduttamaan, I guess I’ve made a mistake.

Shopping

Ensin en oikein innostunut tästä neuleesta. Siitä tuli mieleen mummojen pitsiliinat ja jätinkin ensimmäisellä kerralla sen kauppaan. Kuitenkin kesken luennon se vaan tuli takaisin mieleen ja (huonoksi) onnekseni H&M on kotimatkani varrella! Neule yhdistettynä mustiin housuihin ja pitkiin helmiin näyttää hyvältä ja pitsiliinavibat ovat kaukana!

 Päivän huono kuvaaja? Nellie. Tajusin vasta nyt, että kauluksen kääntöpuolen valkosiniraita ei näy, vaikka se ja materiaali ovatkin juuri niitä syitä, joiden takia Gantin kauluspaidat ovat suosikkejani.

Nyt sunnuntai-brunssille ja samalla aika alkaa miettimään kotiinpäin lähtemistä…