Saturday

Takana päivä ihanien ystävien kanssa kiinalaisen ruoan merkeissä! Voin ehdottomasti suositella Kampin Empire Plazaa, jos kiinalaista/thaimaalaista ruokaa tekee mieli! Olen käynyt tuolla useamman kerran ja aina palvelu on toiminut sekä ruoka on ollut hyvää. Pari vuotta sitten en pahemmin pitänyt kiinalaisesta ruoasta, mutta kaverini raahasi minut tuonne lounasbuffetin aikaan ja olin myyty, suosittelen siis ehdottomasti!

Lounaan jälkeen minut houkuteltiin Pentikille, josta poistuin uuden lampun onnellisena omistajana. Hahaa, Gantin paitojen ja tämän lampun jälkeen voidaan poistaa ne ananaspurkit kuukauden ruokalistalta eli tonnikalaa syödään loppukuu… ;)

Kuvassa varjostin vielä tyylikkäästi muovissa…

I wanna move!

Tekisi mieli muuttaa! (Ja tämän takia minua ei pidä päästää katsomaan sisustus-/asuntokuvia…) Toiveissa on, että kesän aikana myös asunto vaihtuu mieluisampaan paikkaan… Sitäkin odotellessa! :)

Tuo pöytä! Haluan!

Kuvat

Sleepyhead

Niinhän siinä sitten kävi, että seitsemän aikaan nukahdin sohvalle ja bloggailut jäi kokonaan. Olin ihan mielettömän väsynyt ja siinä tulikin nukuttua sitten aamuun asti. Niin vauhdikas perjantai-ilta sitten tällä kertaa… ;)

Toka haastattelu meni aika… umm.. oudosti. En pahemmin odota kuulevani sieltä. Keskittymiskyky oli vähän heikko, sillä ennen sitä kuulin ekan haastattelupaikan tutultani, että haastattelija oli sanonut jutun menneen hyvin, mutta samalla tuttuni oli ilmeisesti sekoittanut pakkaa luullessaan minun hakevan toista työtä. Nice. Asiaa hetken mietittyäni, lähetin vielä hänelle viestin, että sanoiko hän haastattelijalle jotain, joka voisi aiheuttaa epäselvyyksiä. Enpä sitten saanut enää vastausta siihen. 2 x Nice.

Tänään edessä lounas kavereiden kesken hiukan epävarmoissa fiiliksissä. Äh…

One down, one to go.

Päivän ensimmäinen työhaastattelu on ohi ja oli yllättävästi todella rento ja helppo, ei tällä kertaa kysymyksiä kuten “mistä et pidä minussa [haastattelijassa]?” Oli jopa hauskaa ja haastattelija sanoi, että ottaisi minut mielellään töihin, mutta joutuu puhumaan asiasta eka henkilöstöjohtajan kanssa. Eli we’ll see, thumbs up and hopes down. (Niin kuin muka oikeasti suhtautuisin tähän näin rennosti, olen hermoraunio, haluan tietää vastauksen NYT!)

  
Päivän toinen (ja onneksi viimeinen) haastattelu on parin tunnin päästä ja jo nyt huomaan, että on aika huono idea ottaa kaksi haastattelua samalle päivälle. Ensinnäkin ensimmäisen haastattelun stressi ja jännitys on purkautunut ja alkaa väsyttämään mielettömästi. Ai minunko pitäisi vielä opetella toisen yrityksen tiedot ulkoa ja jaksaa myydä itseäni toista kertaa tänään ja vielä jopa vakuuttaa osaavani vähän kaikkea? No thanks, jos ei ole ihan pakko, mutta kun tällä kertaa on. Minilisäyksenä tosin mutinaa; enedesvälttishaluasitätyötä…

Silmissä kiiltää nyt vain ajatus illasta, johon sisältyy kaverini Will & Grace ja Runebergin torttu.

Ja hyvin epäsopiva teemaan; I hope that I don’t fall in love with you by Tom Waits

Ps. yritän palailla illalla vielä viimeisten ostosten esittelyllä :)

Truly juicy

 
Eilen ajattelin kerrankin mennä junaan ajoissa, jotta löytäisin mieleisen istumapaikan. Tässä vaiheessa en ajattelut, että on keskiviikko ja iltapäivä, jolloin tuskin kukaan on tulossa samaan junaan, tough luck.

Juuri kun olin valinnut ehkä maailman tyhjimmästä junasta mieluisan paikan, saan kauan odottamani tekstarin; Nelly-pakettini on postissa noudettavissa! Miksen olisi voinut saada sitä viestiä 10 minuuttia aikaisemmin, kun kävelin postin vierestä?? Seurauksena mietin puoli minuuttia, että ehtisinkö juosta postiin ja palata uudet rakkauskengät mukanani junaan. Kerrankin looginen ajattelukykyni voitti ja loppupäätelmänä oli “ei”. Junasta ja jatkoyhteyksistä myöhästyminen ärsyttäisi enemmän kuin se, että joudun odottamaan vielä vähän aikaa kenkiäni. Joten, see you on Monday, Nelly!

Juuri kun olin saanut junassa läppärini aseteltua ja kirjoitettua pari sivua taas muistiinpanoja tenttiä varten, tajusin istuinpaikkani ahdistavuuden. En voinut vapaasti nyrpistellä ja mussuttaa Truly Juicy-karkkejani, kun vastapäätäni istuva katsoi huvittuneena läppärini näppäinten hakkaamista ja tenttikirjan ja lakikirjan välillä painoittelua.

Samalla koko junavaunu kuunteli oman veikkaukseni mukaan thaimaalaista musiikkia, kun ilmeisesti sielläpäin ei ole tapana käyttää kuulokkeita musiikkia julkisella paikalla kuunnellessa. Lisäksi lähellä istuva selitti puhelimessa kovaan ääneen kuinka ei muista mitään edellisestä yöstä alkoholin takia. Ehdottomasti, it’s truly juicy on a train. Tai sitten vaan ärsyttävää, your choice.

Maybe you’re gonna be the one who saves me…

Törmäsin Facebookissa ryhmään, jonka nimi on You won’t talk to me, I won’t talk to you, so why am I happy you’re online? Hyvä kysymys, lähes jokainen varmasti voi jollain tasolla myöntää tuon… :) Palaan illalla postauksen kanssa, nyt vielä pitäisi jaksaa yksi luento ja sitten on aika lähteä takaisin kotikotiin (ääh, inhoan tuota sanaa…) ja vihdoin päästä myös käyttämään kameraa taas!

 “There are many things that I would like to say to you , I don't know how
I said maybe, you're gonna be the one who saves me ?
And after all, you're my wonderwall…”

Wonderwall by Oasis

… loves Gant!

 
Olen miettinyt pääni puhki, että miten pukeutua hyvin konservatiivisen yrityksen työhaastatteluun (hei hello, miksei oikiksessa pidetä kurssia “näin pukeudut työhaastatteluun”?). Tämänpä takia luennon ja ainejärjestön kokouksen jälkeen menin suoraan tutkimaan Gantin tarjontaa ja mukaan jäivätkin kauluspaita ja slipoveri. Olen todennut Gantin neuleet ja kauluspaidat erittäin laadukkaiksi käytössä (sekä pidän jostain syystä mielettömästi kauluksen ja hihansuiden kääntöpuolien raitakankaasta), ainoastaan valkoinen kauluspaita on puuttunut tähän asti, mutta asia on nyt korjattu ja loppukuu syödään ananasta ja tonnikalaa! :)

Kuvia tulisi, mutta kameraa ei vieläkään näy… Snif! Nyt jatkamaan tenttikirjan muistiinpanojen kirjoittamista… 2xSnif! Palaillaan ehkäpä vielä illalla!

Second honeymoon…

Hyvänä bloggarina jätin vahingossa myös tavallisen digikamerani vanhempieni luoksi. :/ Puhelimeni kuvien laatu ei ole kovin imarteleva, joten nyt pari päivää täytyy pärjätä netin kuvilla.
Kun joutuu kantamaan kahta lakikirjaa sylissä ja on puuduttava kahden tunnin luento, tuli tunne että aivan kuin lomaa ei olisi ollutkaan. Tarvitsin jotain piristystä, joten suuntana oli Emotion ja vielä tarkemmin OPIn hylly! Ostin kuvassa näkyvän Second honeymoon-kynsilakan ja pidän siitä mielettömästi! Todella kiva neutraali väri, joka kiiltää. Muutenkin OPI on mielestäni laadultaan paljon parempi sarja kuin moni muu halvempi. Toisaalta OPIn lakat eivät ole edes kalliita verrattuna esim. Mavalan lakkoihin, jos huomioi lakkapullon koon. :) Sitä paitsi, tammikuun aikana Emotionissa saa S-etukortilla OPIn lakat reilulla 11 eurolla!

12h

12 tuntia takaisin kotona ja vähittelen alkaa tulemaan mieleen, millaista arki onkaan. Ihan kiva olla kotona, mutta jotenkin silti tuntuu, ettei ole “omassa elämässä”, how complicated does that sound…

Pian onkin aika mennä lounaalle hyvän ystävän kanssa ja siitä luennolle, palataan illalla!

Väsy

Back at home. Kylmä asunto. Iso pino postia oven edessä. Tyhjä jääkaappi. Parveke täynnä lunta. Palataan huomenna, nyt lämmin vaahtokylpy ja nukkumaan…

Ystävät

"Nothing makes the earth seem so spacious as to have friends at a distance; they make the latitudes and longitudes."  By: Henry David Thoreau

(erittäin taidokkaasti itse otettu kuva :D)

En ehtinytkään eilen kirjoittelemaan mitään. Oli kiireinen päivä, jonka lopuksi näin vanhoja kavereitani, joitakin heistä en ollut nähnyt vuoteen!

Välillä tulee huono omatunto siitä, että monet vanhat kaverit ovat vain hävinnet. On kiire, ihmisillä vaihtuu piirit ja ei enää vaan tule otettua yhteyttä niin paljon, you name it. Tämän takia oli mielettömän piristävää huomata, että nämä kaverit vielä ovat olemassa ja eivät ole muuttuneet! Tämän vuoden lupaus; pidän paremmin yhteyttä vanhoihin ystäviin.

Could you by Daniel Merriweather