A month to go…

 

Vaatekaapin siivous? Todella hyvä idea, mutta miksi se jää aina kesken ja lopulta puolet vaatteista on lattialla? Tajusin juuri, että menen käymään enää kerran Helsingissä ennen bye-bye-Vaasa-for-the-summer-hetkeä ja että vähitellen pitäisi alkaa miettimään tavaroiden roudausta etelärannikolle.

Päädyinpä sitten pakkailemaan joitain vaatteita jo – oli tosin aika randomia koko touhu, sillä yhtäkkiä tuli mielettömät “en mä tätä voi vielä pakata, saatan käyttää sitä vielä kuukauden aikana, vaikken ookaan käyttänyt sitä vuoteen”-fiilikset ja todellakin pakotan itseäni käyttämään vielä niitä vaatteita, jotka em. kamppailun jälkeen päätin jättää vielä hetkeksi tänne.

Hassua miten aika menee. Kuukausi ja viimeinen tentti on ohi, on vappu ja alkaa työt. Kaikki muuttuu jälleen ja uusi sopeutuminen alkaa. Kesä tuntuu jotenkin tauolta kaikesta – jään innoissani odottamaan mitä ensi syksy tuo ja parhaimmaissa tapauksessa siihen kuuluu mm. vegemite sandwiches, long greyhound bus journeys, Goonin juominen…

Oz

 
Viime aikoina on ollut fiilis, että kaipaan taukoa jossain kaukana täältä. Siinä samassa tuli mieleen joskus ollut pitkäaikainen haave, jonka toteuttamiselle ei tällä hetkellä ole edes mitään major estettä. Aiheutinpa sitten äidilleni kasan harmaita hiuksia ja ilmoitin aloittaneeni suunnittelemaan backpacking-matkaa Australiaan!

Tällä hetkellä ajatuksena olisi lähteä itärannikolle joskus marraskuussa ja tulla takaisin viimeistään maaliskuussa – matkan pituus on tällä hetkellä todella auki ja tuskin selviääkään lopullisesti ennen kuin on ollut maassa jonkin aikaa. Joka tapauksessa tuolla time framella pystyisin hyvin lähtemään sekoittamatta opiskelujanikaan oikeastaan yhtään.

Yksin näillä näkymin lähden, innokkaita kanssabackpackereita otetaan kyllä ilolla mukaan! Epäilenpä, että yksin matkustamisessa on omat etunsa – tutustuu varmasti paremmin muihin ja voi tehdä mitä haluaa. Haittapuolenahan on tietysti tosin se, että vaikeuksista selviää aina paremmin toisen kanssa. Nyt siis vaan säästämään ja valloittamaan Australiaa kanssani! ;)

En tiedä mitä etsin tältä matkalta – jokin tarve minulla sille kyllä on, mutten ole onnistunut tunnistamaan sitä. Suurimpana tekijänä varmaan on, että haluan vähän etäisyyttä ja nähdä asiat perspektiivistä ja ehkä oppia samalla ymmärtämään itseäni paremmin. Viime aikoina on tuntunut nimittäin siltä, että olen joskus itsekin yllättynyt tunteistani tai ajatuksistani – elämä tuntuu niin hektiseltä välillä ja ei taida olla tarpeeksi aikaa vaan olla ja keskittyä sisäiseen hyvinvointiinsa sekä siihen, mitä oikeasti haluaa/ajattelee.

Jos olet joskus ollut reppumatkailemassa varsinkin yksin, niin otan todella mielelläni kokemuksia vastaan!

Just another by Pete Yorn

Back

"I often wonder whether men and women really suit each other. Perhaps they should live next door and just visit now and then." - Katharine Hepburn

Risteily meni todella hyvin ja tällä hetkellä elämä tuntuu aika tylsältä. Kaikenlaista ehti nimittäin tapahtua parissa päivässä – mielettömiä tyyppejä, outoja keskusteluja sekä ehkä mielenkiintoisinta; minulle tarjottiin töitä laivalle Etelä-Ranskassa! :D

En ole vaihtamassa kuivaa asianajotoimistoa laivaan, vaikka se kuinka houkuttelisikin kaikilla mahdollisilla tasoilla. Ehkä suurin houkutus siinä liittyy juuri siihen, että saisi tauon kaikesta – aivan uudenlaisen kokemuksen ja tapaisi hyvinkin erilaisia ihmisiä. Ehkä joskus tulee mieleen, että asiat olisivat järjestyneet toisinkin ja päällimmäisenä ajatuksena tulee olemaan, että miksen tarttunut tilaisuuteen. Tällä hetkellä vaan järki vie voiton – kukaan kavereistani ei ole saanut kesäksi alan töitä ja minä satuin saamaan – en todellakaan voisi tässä vaiheessa unohtaa koko career planiani ja lähteäkin viettämään täysin toisenlaisen kesän. Aika tylsää, mutta sitä vanheneminen taitaa ollakin.

Oli mielettömän kivaa myös pitkästä aikaa puhua riikinruotsia ja kuunnella sitä. Enpä tiedä, mielestäni riikinruotsi vaan on ehkä seksikkäin kieli… :D Tuli siis pidettyä pitkiä keskusteluja ja nukuttua kumpanakin yönä korkeintaan kaksi tuntia. Surrealistista. Ja nyt mielessä on, että pitäisikö lähteä kesän aikana käymään yhden keskustelukaverin luona Tukholmassa…