Saturday

Ei voi olla. Kuulin Suomen Euroviisu-edustajan kappaleen ja en oikein tiennyt pitäisikö nauraa vai itkeä. Sinänsä Euroviisut ovat minulle ihan sama, vaikka niitä joka vuosi tulee katsottua suuremman kaveriporukan kanssa. Mutta hei, se kappale on mielestäni aika pohjanoteeraus! Ensimmäinen ongelma siinä on jo se, että se on suomeksi. Minoriteettikielinen laulu ei vaan voi pärjätä. Laulussa riittää muitakin ongelmia, mutta niihin en mene nyt.

No, Lordin voitettua Euroviisut sanottiin sopivasti, että Euroviisujen järjestäminen on lähes ylivoimaista Ylelle. Ja toisten Euroviisujen järjestäminen olisi Ylen loppu (kustannusten takia). Joten ehkä ihan hyvä juttu tv-lupamaksujen ja muiden verojen maksajille, ettei voittoa ole tiedossa tänä vuonna.

Nyt kivempiin aiheisiin! Kävin ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa syömässä Leonardossa ja varmasti menen joskus uudestaan. Hyvä ruoka, kiva fiilis ja keskeinen sijainti. Samalla tuli käytyä Sokoksella ostamassa muutama ihonhoitotuote, joista lisää myöhemmin. En juurikaan ikinä käy Sokoksella, viimeksi ehkä joskus ennen joulua. Nyt paikka oli kuitenkin muuttunut ja pakko sanoa, että mielestäni alakerta on nyt paljon viihtyisämmän näköinen ja ei enää niin… kulunut. Uskonpa, että vastaisuudessa tulee usein mentyä kosmetiikkaostoksille Sokoksille Stockan sijaan!

Flickan ovanpå by Sara Löfgren

Väriä nassuun

Tarkoituksena oli herätä seitsemältä lukemaan tenttiin. Toisin kävi, vasta pari tuntia sitten otin kirjan kätösiin, mutta nyt piti pitää tauko, sillä mielessä pyörii tällä hetkellä erilaiset ihonhoitotuotteet. Olen ollut nimittäin pari vuotta aika neuroottinen ihoni suhteen, olen aina miettimässä miten saada se vielä paremmaksi ja miten suojata sitä mahdollisimman hyvin. Nyt kylmien lämpötilojen vuoksi iho on kuivanut ja näyttää väsyneeltä, oma fiiliskin on samalla väsynyt, poor skin.

Ajattelinkin, että täytyy saada vähän väriä nassuun. Itse en suostu menemään solariumiin sen negatiivisten vaikutusten takia iholle ja koko elimistölle, joten vaihtoehtona on vain itseruskettava.

Luin hyvää palautetta Clarinsin Liquid Bronze Self Tanning-kasvovedestä. Samalla tämä sisältää aloe veraa ja E-vitamiinia, mikä on ehdoton plussa. Tämä tuote luultavammin löytää piankin hyllylleni…

Nyt on otettava ne kirjat takaisin käteen, sillä illalla olen luvannut mennä illalliselle hyvän ystäväni kanssa. Vinkkejä hyvistä kasvoille tarkoitetuista itseruskettavista otetaan vastaan! Palataan myöhemmin!

Maailman paras huulirasva

Here it is. Smith’s Rosebud Salve. Aivan liian ylihinnoiteltua Suomessa, mutta olen jäänyt siihen sen verran koukkuun, että heti huomatessani edellisen purnukkani häviämisen, oli pakko käydä hankkimassa uusi. Tällä väliajalla huuleni ehtivät jo kylmän ilman ja mielettömän suurien lämpötilaerojen takia kuivua täysin ja olivat karheat. Nyt, neljä tuntia uuden rasian ostamisen ja yhden levityskerran jälkeen, nuo karheat huulet ovat vain muisto.

Huonoin puoli tässä huulirasvassa on tosin se, että Suomessa sitä ei myydä tuubissa (tai ainakaan en ole ikinä nähnyt) ja itse en millään halua laittaa sormiani kauan kestävään huulirasvaan bakteerien yms. takia. Joskus ihmisillä näyttääkin olevan huvittavaa, kun työnnän purkin huuliani vasten. :D No, miten vaan, ainakin on hygieenisempaa kuin sormilla levittäminen. :)

Nyt tekee mieli vain laittaa villasukat jalkaan ja katsoa Frendejä. Rauhallinen perjantai-ilta siis tiedossa. :)

My bags are packed.

My bags are packed. Aika lähteä käymään kotona tenttikirjojen kanssa. :) Matkalla asemalle täytyy käydä ostamassa maailman paras huulirasva, josta kirjoittelen myöhemmin tänään. Tällä viikolla on tullut käytyä Kicksissä ihan liian usein. Joka kerta on vielä ollut heidän –20 %-alennuslappu mukana, mutta en ikinä käytä sitä, koska aina tulee mieleen, että mitä jos haluankin lähiaikoina jotain kalliimpaa ja tällöin ei kannattaisi käyttää alennusta vielä… Life’s tough.

Could I be more vain…

 

Kuvassa näyttekin seuraavana ostoslistalla olevan tuotteen, love it! Turhaa? Voi kyllä. Turhamaista? Ehdottomasti. Ja vielä minun tuurillani hävittäisin kynän heti seuraavana päivänä, mutta silti… silti näissä kynissä on jotain, miksi niistä on parin viimeisen kuukauden aikana tullut the thing, jonka mielestäni ehdottomasti tarvitsen. Kieltämättä tämä laittaa ajattelemaan, että mikä juttu tämä nyt on; miksi niin paljon haluan ylihinnoiteltua kynää ja miksei jokin tavallinen kynä aja samaa asiaa?

No joo, unohdetaan kynä edes pariksi päiväksi. Nyt vielä lukemaan muutamia luentopapereita ja nukkumaan. Kieltämättä taidan alkaa vanhenemaan, kun yhdeksän aikaa on jo pakko alkaa päästä nukkumaan.

You’re so vain by Carly Simon

Tired

“Maybe mistakes are what make our fate… without them what would shape our lives? Maybe if we had never veered off course, we wouldn’t fall in love or be who we are. After all, things change, so do cities, people come into your life and they go. But it’s very comforting to know that the ones you love are always in your heart… and if you’re very lucky, a plane ride away.”

Päivä on ollut mielettömän kiireinen! Ensin luento ja sen jälkeen kokous sekä sitsien suunnittelua. Kohta pitää juosta seuraavaan kokoukseen! Yleensä pidän kiireisestä elämästä ja erityisesti ainejärjestövelvollisuuksista, mutta tällä hetkellä ei millään jaksaisi. On vähän kuumeinen fiilis ja samalla perjantain luentokuulustelun paperit odottavat koskemattomina. Auts. Not good.

Samalla pitäisi päättää kaiken maailman sitseille ja kissanristiäisiin osallistumisesta. En ole mitenkään kovin hyvä sitoutuja em. tapahtumien osalta, en ikinä osaa etukäteen päättää haluanko mennä niihin. Mistä voin muka tietää monta viikkoa etukäteen, että huvittaako minua päivänä X mennä juomaan ja laulamaan juomalauluja? Hyvä kun selviän siitä, että joudun sitoutumaan osallistumaan itse järjestämiini (umm.. sana?) sitseihin, joita kuitenkin on vain parin kuukauden välein.

Muilla vastaavanlaisia sitoutumisongelmia? :)

With or Without You by U2

Taas se aika vuodesta…

Jaksoin lukea kirjastossa tänään kuutisen tuntia ja ehdin tässä ajassa tehdä empiirisen havainnon; pääsykoelukijat ovat ilmestyneet.
Heitä katsoessani tulee haikeudella mieleen oma pääsykoekevääni, ajanjakso, jollaista en onneksi/harmiksi enää koe. Kieltämättä olin mielettömän stressaantunut, mutta siitä tuli elämäntapa; aamulla aikaisin kirjastoon, päivä siellä, illaksi valmennuskurssille ja sitten kotiin nukkumaan.



Nähdessäni muutamien pääsykoelukijoiden ahdistuksen, tuli mieleen jokainen hetki, jolloin ajattelin pääsykokeen läpäisyn olevan mahdottomuus. Teki mieli mennä antamaan heille vinkkejä, mutta taidanpa laittaa niitä tänne, mikäli kiinnostusta vinkkeihin löytyy?

Näissä fiiliksissä mudcaken pariin. Pian luvassa haalariesittelyni! ;)

Ps. toivon tämän postauksen kuvien motivoivan oikispyrkijöitä, sillä ainakin itseäni motivoi lukukeväänäni näkemäni viininpunaisia haalareita pitäneet oikkarit!

Mukavuuskorkkarit

Kun joku sanoo taikasanan “mukavuuskorkkarit”, minä olen myyty. Jalkani ovat vuosien varrella kärsineet vähän kaikenlaisissa korkkareissa, jotka ovat olleet kieltämättä nättejä, mutta eivät ehkä jalkojen kannalta aina parhaita (aika lievästi sanottuna, seurauksena on ollut mm. tunnottomuutta…).

Ajattelin hemmotella itseäni ostamalla “muutamia” pareja hyvälestisiä korkkareita, joilla pystyy kävelemään jonkin verran ilman, että jalat huutavat apua. Pääsyynä tähän on se, että kuten jo aikaisemmin selitin tulevan työpaikkani dresscodesta, niin epäilenpä ettei tennareita katsota hyvällä… Lainasin kaveriltani kerran hänen Ecco-korkkareita baari-illaksi ja I was in heaven. Tämän takia eksyinkin Eccon sivuille ja kyllä sieltä potentiaalisia ehdokkaita löytyi!

Lisäksi Vagabondilta ottaisin erittäin mielelläni nämä kengät kaappiini!

Vinkkejä hyvälestisistä korkkareista otetaan vastaan!

Palloharjaripsari

Sain lentokenttätuliaisina kaksi Givenchyn Phenomen’Eyes-ripsiväriä. Tässä ripsarissahan on palloharja ja kieltämättä olin aika innostunut kokeilemaan sitä!

Ja seurauksena, I fell in love. Uusi luottoripsari on löytynyt! Olen käyttänyt tätä nyt kahdesti, toisella kerralla tein ripsistäni tarkoituksella todella näyttävät, mikä ei ollut vaikeaa tällä. Ripsiväri pidentää ja erottelee ripsiä kivasti ja parhaimpana puolena on se, ettei ripsiväri ollut levinnyt yhtään koko baari-illan aikana!

Tänään käytin samaa ripsaria arkimeikissä ja ensin olin hiukan skeptinen sen suhteen, että saanko luonnollisen näköisiä ripsiä, kun en pahemmin halunnut mennä luennolle megaräpsyillä. Epäily oli kuitenkin turha ja tämä toimii myös arkiripsarina. Verrattuna edeltävään ripsariini, pidän eniten siitä, että Givenchyn ripsiväri ei koveta ripsiä, vaan ripset pysyvät pehmeinä ja taipuisina ripsarin kanssakin. Ehkä tämä on monelle aika minor-ongelma, mutta itse olen todennut, että jos ripset jäävät pehmeiksi eli ovat tällöin kevyemmät, silmät väsyvät huomattavasti vähemmän päivän aikana sekä väri varisee pois vähemmän.

Nyt ripsarifiilistelyn jälkeen täytyy yrittää löytää täysin kadonnut opiskelumotivaatio, sillä countdown tenttiin on alkanut ja stressi alkaa tulemaan esiin!

Tsädäm

Ja tsädäm. Keksin tänään yhtäkkiä minkä olin täysin unohtanut. Minun piti lähettää kuvani yhtä opiskelujuttua varten ja minulla oli aikaa tehdä se noin kaksi viikkoa ja oli puhelimessa muistutuksia jne. Unohdin sen kokonaan ja nyt 10 päivää myöhässä on turha enää yrittää.. :D No, ainakin kaikki nyt löytää minut kyseisestä jutusta, sillä olen varmasti ainoa, joka unohti tämän… Tulevaisuudessa taidankin olla oikispiireissä se, joka ei lähettänyt kuvaansa.

No joo, ei voi mitään. Vähitellen täytyy alkaa valmistautumaan luentoa varten ja testaamaan uutta Givenchyn Phenomen’Eyes-palloharjaripsariani, josta varmasti on tulossa tänne juttua myöhemmin!

Ps. miten saisi pois Lady Gagan Bad Romancen päästä? Siitä on ehdottomasti tullut viime viikon signature-biisi ja vähitellen voisi jo vaihtua!

Toipumista

Jotenkin niin samanlainen fiilis kuin mielestäni on Lily Allenin kuvassa. Hiukset sekaisin, ontto katse silmissä ja jotenkin ei vaan saa aikaiseksi mitään fiksua ainakaan.
Eilisen vaihtaribileet menivät todella kivasti, oli kiva tutustua todella moneen ihmiseen! Tälläkin kertaa ihmiset arvuuttelivat mistä maista toiset ovat ja yllättävästi erästä kreikkalaista tyttöä luultiin suomalaiseksi ja minua ranskalaiseksi. Umm.. aaaalright, taisi olla promillet näillä ihmisillä jo korkealla.
Illan aikana minusta tuntui koko ajan, että olisin mennyt ajassa taakse 1-2 vuotta. Tuolloin kävin viikoittain vastaavanlaisissa bileissä ja pakko sanoa, että mikään ei ollut muuttunut. Taas vahvimpana ajatuksena mielessä on, että I want back to my old life. Joka tapauksessa, huomenna pakko palata uuteen elämään vähäksi aikaa, kunnes taas lauantaina on toiset vaihtaribileet, tällä kertaa teemalla Beauty and the Nerd! Taidan itse huvin vuoksi pukeutua jälkimmäiseksi, varautukaa seuraavien päivien aikana asusuunnitteluun!

The empire state of mind by Jay-Z, Alicia Keys