HUOM! Blogger on leimannut blogini ns. roskapostiblogiksi (syitä voisi olla esim. automaattinen leimaus esim. nonsense languagen, suomen, takia tai joku on ilmiantanut blogin) eli tällä hetkellä uusien postauksien lähettäminen on kielletty. Ongelman pitäisi ratketa viimeistään parin päivän sisällä. Fiilis? Vituttaa.
Tänään eräs yläasteelta ja lukiosta tuttu poika ah-niin-rakkaassa Facebookissa ja niin-mielettömän-hyvin-toimivassa-chatissa kysyi haluaisinko lähteä kahville. Emme ole nähneet lukion jälkeen eli noin kolmeen vuoteen ja tuskin ikinä puhuneetkaan kahdestaan ainakaan useampaa lausetta. Ehdottomasti kiva yllätys kuitenkin, on kiva tutustua “uudestaan” vanhoihin tuttuihin!
Samalla tuli kyllä täysin flashback lukioaikoihin. Olin nimittäin ensimmäisen vuoden aikana semisti ihastunut tähän ihmiseen, mutta sitten seurustelin lopun lukioajan toisen kanssa. Usein kuitenkin jälkeenpäinkin on tullut fiilis, että olisi kiva olla hänen kaveri, koska tuntuu ihmisenä niin tasapainoiselta ja kivalta – ja no, itse en ehkä ole tasapainoinen persoona eli sellaisia ystäviä kaipaan.. :)
Ehdottomasti mielenkiinnolla odottelen, mutta mieleen hiipii myös semisti ajatus, että onko tämä nyt viaton kahvi/olut/whatever vai mikä? Nimittäin viimeksi, kun minut pyydettiin kahville ja siihen oli sinänsä “syykin”, niin se oli kyllä jotain ihan muuta kuin kahvittelu - tajusin yhtäkkiä olevani treffeillä!
Muilla vastaavia kokemuksia? Kun tutustuukin paremmin ihmisiin, jotka on ollut tuttuja jo useita vuosia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti