Going back home to the west coast…

“And I miss you, I’m going back home to the west coast.
And I wish you could put yourself in my suitcase.”

Taas vähäksi aikaa kotiin. Life’s weird. Keskiviikkona en välttämättä olisi halunnut lähteä, koska olin ehtinyt nähdä kaikki kaverini siellä. Mutta heti torstaina mieleeni iskeytyi ajatus, etten halua lähteä Helsingistä. Taas koska olin ehtinyt nähnyt muutaman vanhan kaverini täällä.

Pitäisi kai olla iloinen, että on ystäviä kummassakin paikassa. Ystäviä, jotka ovat mielessä joka päivä ja joita ilman olisi vaikea kuvitella elämää. Silti ärsyttää mielettömästi, että miksi näiden ystävien pitää olla eri paikoissa?! Ja miksen minä voisi olla vain yhdessä paikassa?! Vähitellen alkaa kaduttamaan, I guess I’ve made a mistake.