Eilen ajattelin kerrankin mennä junaan ajoissa, jotta löytäisin mieleisen istumapaikan. Tässä vaiheessa en ajattelut, että on keskiviikko ja iltapäivä, jolloin tuskin kukaan on tulossa samaan junaan, tough luck.
Juuri kun olin valinnut ehkä maailman tyhjimmästä junasta mieluisan paikan, saan kauan odottamani tekstarin; Nelly-pakettini on postissa noudettavissa! Miksen olisi voinut saada sitä viestiä 10 minuuttia aikaisemmin, kun kävelin postin vierestä?? Seurauksena mietin puoli minuuttia, että ehtisinkö juosta postiin ja palata uudet rakkauskengät mukanani junaan. Kerrankin looginen ajattelukykyni voitti ja loppupäätelmänä oli “ei”. Junasta ja jatkoyhteyksistä myöhästyminen ärsyttäisi enemmän kuin se, että joudun odottamaan vielä vähän aikaa kenkiäni. Joten, see you on Monday, Nelly!
Juuri kun olin saanut junassa läppärini aseteltua ja kirjoitettua pari sivua taas muistiinpanoja tenttiä varten, tajusin istuinpaikkani ahdistavuuden. En voinut vapaasti nyrpistellä ja mussuttaa Truly Juicy-karkkejani, kun vastapäätäni istuva katsoi huvittuneena läppärini näppäinten hakkaamista ja tenttikirjan ja lakikirjan välillä painoittelua.
Samalla koko junavaunu kuunteli oman veikkaukseni mukaan thaimaalaista musiikkia, kun ilmeisesti sielläpäin ei ole tapana käyttää kuulokkeita musiikkia julkisella paikalla kuunnellessa. Lisäksi lähellä istuva selitti puhelimessa kovaan ääneen kuinka ei muista mitään edellisestä yöstä alkoholin takia. Ehdottomasti, it’s truly juicy on a train. Tai sitten vaan ärsyttävää, your choice.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti